Pukeutumisen eri aikakaudet - 2000-luku

2000-luvun pukeutuminen ja trendit ovat useat jo kerran (tai useammin) olleet hittejä. Itselle mieleenpainuvimpia ovat jokaisen päässä keikkunut Svea-pipo ja pilalle astutut epäaidot Uggit (tai jos aidot niin pirun liukkaat)

Konjakin sävyiset Uggit.

Tupsulla varustettu Svea-pipo

2000-luvun alussa vaatteissa hittejä olivat kaksiosaiset veluuriasut. Koko kamaluuden kruunasi usein takapuolen päällä komeileva teksti, esimerkiksi "Juicy". Kotioloissa ok, mutta asujen kanssa lompsittiin myös kouluun ja vapaa-ajan viettoon. Ylle puettiin todella matalavyötäröiset farkut ja oli tärkeää että stringit vilkkuivat. Reisitaskuhousut pitkinä ja lyhyempinä olivat muodissa ja alaosana saattoi olla myös farkkuhame, Jaloissa oli ns. sämpyläkengät eli ylisuuret skeittikengät. Talven tullen ylle puettiin ylisuuri ja överimuhkea toppatakki. 

Skeittikengät

Mauton veluuriasu

Asusteissa lähes jokaisen tytön kaulalla oli choker. Hiuksissa oli kontrastivärisiä raitoja ja silmillä oli aurinkolasit, joiden linssit olivat värilliset. Ranteilla keikkui usein lähes uskomaton määrä kirkkaan värisiä muovisia rannerenkaita. Mitä enemmän sen parempi. Kaikilla oli myös Live Strong -ranneke, joka oli alunperin hyväntekeväisyystuote. Vähitellen julkkiksien kautta rannekkeet yleistyivät ilmiömäisesti ja rannekkeen alkuperäinen tarkoitus unohtui. 

Värilliset aurinkolasit

Live Strong -rannekkeita

Mielestäni kuvassa näkyvä yhtye Spice Girls on antanut vaikutteita 2000-luvun tyylille vaikka uran huippu olikin vuonna 1998. 

2000-alun tyyli esittäytyy hyvin linkin takaa löytyvällä videolla: 

Lash Ketchup - The Ketchup Song

Pukeutumisen eri aikakaudet - 1980

1980-luvun muotiin vaikuttivat suuresti julkkikset. Muoti-ikoneita olivat mm. ABBA, Michael Jackson, Madonna, Cindy Lauper, Prince ja suomalaisista Suomen muotiin vaikutti vahvasti joka tytön henki ja elämä; Dingo.

Dingo

Madonna

Cyndi Lauper

80-luvulla vaatetuksessa nähtiin neon-värejä ja olkatoppauksia. Olkatoppauksia oli kaikkialla ja niitä saattoi olla useita kerroksia. Jalassa oli ylhäältä väljät, mutta alaspäin kapenevat puuvillahousut ja korkeavyötäröiset laskoshousut. Vyötäröllä oli leveä vyö, jotta kurvikas vartalo saatiin tuotua esiin. Päässä käytettiin huiveja ja tupsupipot olivat iso hitti. Jalkaan laitettiin purjehduskengät tai kävelykengät ilman sukkia. Hittivärejä olivat kirkkaat neon-värit joita yhdisteltiin ristiin miten vaan, sopivat yhteen tai eivät. College-paidat olivat iso hitti, mitä isompi sen parempi.

Naisten olkatoppaukset ja miesten vaatteista vaikutteita saaneet jakku- ja housupuvut loivat uudenlaisen univormun, ”power suitin”, jota naiset tarvitsivat pärjätäkseen miehisillä aloilla, kuten pankeissa ja teollisuusyrityksissä.

Vaateteollisuuden tuotannon kehitys mahdollisti uudenlaisten värien ja painopintojen käytön vaatteissa. Elastaanikuidun myötä vaatteisiin tuli enemmän joustavuutta, mikä näkyi erityisesti jumppamuodissa. Aerobicsaleilta tuttu tyyli levisi myös käyttömuotiin.

Myös meikkaus oli värien ilotulitusta. Luomiväriä sudittiin jopa kulmaluulle asti. Kulmaluuta ei korostettu vaalealla vaan esimeriksi vihreällä. Meikkiä oli paljon ja joka paikassa. Kulmia ei juurikaan nypitty. Poskipuna nostettiin lähes ohimolle saakka. Hiukset olivat valtavia ja niitä kortisti usein huivi.

 

Pukeutumisen eri aikakaudet - 1970

1970-luvun monipuolinen muoti antoi tilaa yksilölliselle pukeutumiselle. Vähän kaikki oli silloin muotia. Yksittäisten osien yhdistäminen oli suosittua, samoin materiaalien ja kuvioiden yhdistäminen. Naisten muodissa hameen helma muuttui midiksi. Vaihtoehtona rennon urheilulliselle suuntaukselle tuli nostalginen aalto. Muotiin tuli jälleen naisellinen tyyli, jossa oli vaikutteita kolmekymmentäluvun muodista.

 

Muodissa olivat alaosista mikrohousut, maxihameet, farkut ja ennen kaikkea leveät lahkeet. Jalkaan laitettiin tolppakorot, myös miehillä oli hieman tolppamallista korkoa. Yleisiä materiaaleja olivat sametti, vakosametti, nylon ja vuosikymmenen lopulla vaatteisiin alettiin lisätä niittejä punkin levittyä. Oranssi ja ruskea olivat hittivärejä. Vaatteita tehtiin paljon itse ja nuoret ja vanhat saattoivat pukeutua samanlaisiin vaatteisiin. Samoin koko perhe saattoi pukeutua samanlaisiin unisex-vaatteisiin.

Tekoturkis oli suosittu materiaali takeissa.

 

Hiusmuodissa naiset suosivat ylisuuria kiharoita ja miesten hiukset ylettyivät olkapäille. Miehet kasvattivat pulisongit hiusten kaveriksi. Myös afrot olivat suosiossa. Päässä pidettiin virkattua tai samettista lakkia.

 

Myös folklore- ja romanttinen tyyli olivat suosittuja. (=Folklore on tyyli, jossa kaikki on sallittua. Tavarat ja huonekalut saavat olla erilaisia, kupit eri paria. Tekstiilit ovat reilusti itse tehdyn näköisiä, värikkäitä ja näyttävästi kirjailtuja.) 

Miesten muotiin kuuluivat polvesta alaspäin levenevät housut. Farkut ja t-paita oli lyömätön yhdistelmä.

Pukeutumisen eri aikakaudet - 1960

1960-luvulle tyypillistä olivat vaatteet joilla haettin sokkivaikutusta. Värit olivat suuressa osassa. Kuoseina nähtiin suuria kukkia ja graafisia printtejä. Hillityt pastellivärit unohdettiin ja valokeilaan astuivat kirkkaat ja räikeät värit. 

Vuosikymmenen alussa muoti muistutti hyvinkin paljon 50-lukua. Muoti oli vanhoollista ja ennen kaikkea naisellista. Vähitellen muoti kuitenkin muuttui vuosikymmentä eteenpäin elettäessä. Hameet lyhenivät ja paljasta pintaa alkoi näkyä enemmän. Kaula-aukot avartuivat ja alettiin suoranaisesti revitellä. Tyypillisiä vaatteita minihameiden lisäksi olivat A-linjaiset helmasta levenevät telttamekot ja takit sekä läpinäkyvät puserot. Puolipoolokaulukset ja jersey-housut olivat suosiossa. Vaatteisiin tuli runsaasti lisää eri materiaaleja, koska tuotantotavat kehittyivät.

Kenkämuodin hittejä olivat kengän päällä oleva rusetti, ruusuke tai muu somiste.

Nuorisokulttuuri löi itsensä läpi lopullisesti 1960-luvulla, jolloin nuorista tuli länsimaissa muodinkin määrittäjiä. Muodissa pyrittiin nuorekkuuteen ja epäsovinnaisuuteen. 

1960-luvulla nuoriso tanssi lähinnä twistin ja rock & rollin tahdissa. Suomessa puhuttiin rautalankamusiikista. Myös folk oli vuosikymmenen keskeisiä ilmiöitä. Musiikki-idoleilla oli suuri vaikutus pukeutumiseen. Suomessa kuunneltiin iskelmämusiikkia ja tanssittiin mm. tangon tahdissa. 

The Beatles

Meikissä pääosassa olivat silmät. Ripsivärissä ei säästelty ja silmiä korostettiin tekoripsillä. Luomiväri oli usein räikeän väristä ja silmät rajattiin paksusti usein mustalla tai ruskealla. 

Hippejä

1960-luku yhdistetään vahvasti hippiliikkeeseen. Hippiliike on voimakkaasti vaikuttanut nuorisokulttuuri ja protestiliike, joka vastusti sotaa ja kapinoi keskiluokkaisia ja konservatiivisia arvoja vastaan. 

Hippimuotiin kuului trumpettilahkeiset farkut, liehuvahelmaiset mekot, erilaiset huivit ja liinat, batiikkivärjätyt ja etnohenkiset vaatteet. 

Hippejä

Pukeutumisen eri aikakaudet - 1950

Kaksi tärkeintä piirrettä 50-luvusta: överileveä kellohelma ja kapeaksi kurottu vyötärö. 50-luku muistetaan erittäin muotitietoisena ja laittautuneena ajanjaksona. Naiset pynttäsivät itseään näteiksi ja pukivat itsensä tyylikkäisiin käsineisiin ja korkeisiin korkoihin. Meikkiin kiinnitettiin paljon huomiota, erityisesti huulten korostamiseen. Persikan sävyinen iho ja pehmeä meikkipohja olivät muodikkaita. Luomivärien värivalkoima oli suppea ja ne muistuttivat lähinnä huulipuikkoa. Suosituimpia sävyjä olivat sinisen eri sävyt. Silmänrajaustuotteet tulivat markkinoille ryminällä ja useimmiten yläluomeen tehtiin rajaus. Ensimmäinen pidentävä ripsiväri tuli markkinoille 1958 ja meikkivoiteista kehitettiin yhä ohuempia.

Ajanjakson muoti-ikoneina pidetään erityisesti Marilyn Monroeta, Audrey Hepburnia ja Gina Lollobrigidia. Heistä korostuu naisellisuus ja tyyli. 

Marilyn Monroe & Audrey Hepburn 

Kun Dior vuonna 1947 esitteli New Look-kokoelmansa, syntyi samalla 50-luvun tyylin tunnusomaisimmat piirteet; hulmuava kellohelma ja kapeaksi kurottu vyötärö. Naiset ympäri maailman tykästyivät tyyliin. Sota-ajan jälkeen sukupuolten perinteinen roolijako tuntui houkuttelevan tutulta ja turvalliselta. Sotavuosien ajan naiset olivat "viruneet" käytännöllisissä sukupuolettomissa vaatteissa ja nyt sodan loputtua oli viimein tilaisuus pukeutua naisellisiin vaatteisiin. Mutta kuten nykyäänkin, silloinkin esitettiin eriäviä näkökulmia; joidenkin mielestä Diorin luoma tyyli edusti sodanjälkeiseen Eurooppaan sopimatonta tuhlailevaa tyyliä, sillä käytettiinhän joihinkin luomuksiin jopa 18 metriä kangasta! Ihmetystä herätti myös se, että miksi naiset suostuivat sovinnaisuuden muottiin. Olihan vihdoin sodan aikana saavutettu pitkään tavoiteltua tasa-arvoisuutta.

Vaikka 1950-luvulla alettiin irroittelemaan, oli naisen tavallinen vaatevarasto silti hyvin käytännöllinen. Mekot olivat pohjepituisia kapeita kynähameita tai leveitä kellohelmoja. Vyötäröä kurottiin kapeammaksi korsettien avulla. Tiimalasivartaloa yritettiin tuoda esille lisäksi esimerkiksi tyköistuvalla miehustalla ja topatuilla rintaliiveillä.

Miesten muodissa muutokset olivat maltillisempia. 40-luvun sotilaallinen tyyli oli kuitenkin unohdettu. Miesten puvuissa linjat pehmenivät ja ruskea väri saavutti suosiota syrjäyttäen harmaan. Talvella puku oli tumma ja lämmin, kesällä taasen vaalea ja kevyt. Pukua käytettiin työssä ja työajan ulkopuolella. Vapaa-aikaan kuuluivat neuleet, työ- ja urheilupusakat sekä kesällä lyhythihaiset trikoopaidat, Lomilla trikoopaidat jätettiin ilman solmiota. Arkena kengät olivat tukevia ja niissä oli paksu pohja. Tärkein asuste oli hattu, joka oli usein tehty huovasta. Muita hattumateriaaleja olivat kesäisin punokset ja talvisin turkis. Nuorisolla oli omat muotijuttunsa, kuten nahkapusakat ja pillifarkut. Tyyliä täydensivät valkoiset paitapuserot.

Pukeutumisen eri aikakaudet - 1940

Leikkisästä ja veijarimaisesta 20-luvusta poiketen, 40-luku oli vahvasti sodan varjostamaa. Naiset näkivät vaivaa laittautumiseen kohottaakseen synkän ajan ilmapiiriä. Kotirintamatöiden väsyttävämät naiset alkoivat kuitenkin melko pian suosimaan käytännöllisempiä vaatteita. Pula-aika vaikutti materiaalien saatavuuteen ja valtio otti haltuunsa materiaalit ja vaatteiden valmistuksen. Kesäkuusta 1941 lähtien vaatteet olivat kortilla ja kierrätys nousi kunniaan. Naiset muokkasivat rintamalla olevien miestensä vaatteista itselleen vaatteita ja esimerkiksi tyynyliinat kierrätettiin alusvaatteiksi. Neulominen oli suosittua, mutta koska villa oli kortilla, vanhoja neulevaatteita purettiin materiaaliksi.

Natseja marssimassa toisessa maailmansodassa.

Sota-ajan tyypillinen siivilipukeutuminen koostui istuvista malleista ja vaatteissa oli yksinkertaiset kiinnitykset, esimerkiksi kaksi nappia. Jakkuen hartijalinja oli erittäin univormumainen, eikä mekoissa ollut mitään ylimääräisiä riimurämpsyjä, esimerkiksi laskoksia. Koska materiaaleja säännöllistettiin ja silkkisukkien tuotanto väheni radikaalisti, päätänsä nostivat erilaiset ihovärit ja saumojen piirtäminen jalkoihin yleistyi sukkamaisen kontrastin saavuttamiseksi. Naisia kannustettiin käyttämään nilkkasukkia ja amerikkalaissotilaat toivat niitä mukanaan rapakon takaa. Kengän pohjat valmistettiin usein korkista, koska nahka ja kumi menivät armeijan tarpeisiin. Työpukeutumisessa suosittiin kiilakorollisia kenkiä, jotta jaksoi työskennellä koko päivän tehtaassa. Hiukset suojattiin huivilla joko turbaanikiinnityksellä tai leuan alta sidottuna. Sodan aikakaudella aihetta juhlaan ei liiemmin ollut, mutta niihin vähäisiinkiin laittauduttiin meikkaamalla ja erityisessä suosiossa oli hiusten kihartaminen.

Tyypillinen meikki 40-luvulla.

  

Sotaa seurasi pula-aika. Monet rintamalta palanneet miehet jatkoivat asepuvun käyttöä myös siviilissä. Asepuvusta otettiin vain pois arvomerkit ja sotilasvyö. Vähitellen alettiin teettää omia siviilivaatteita, koska sotaa edeltävät olivat joko jääneet pieneksi tai menneet naisten käyttöön. Kankaita oli edelleen niukasti. Tekstiilisäännöstely purettiin vasta 1949. 

Yksi suuri muutos pukeutumisen historiassa on se, että toisen maailmansodan jälkeen nuoriso ei halunnut enää pukeutua kuin vanhempansa. Nuorison keskuudessa suosioon nousivat erityisesti golfhousut ja pussihousut. Jos nuorimies pukeutui suoriin housuihin, sai hän osakseen ihmettelyä. 

Pussihousut

Nuorisoa hengailemassa. 

Pukeutumisen eri aikakaudet - 1920

1920-luvun kulttuuria leimasi iloisuus ja vallattomuus. Euroopassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen tarvittiin pakoa arjesta ja tähän oivan avun antoi Hollywoodin kukoistava elokuvateollisuus.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välistä aikaa leimasivat erityisesti kaupungistuminen, kieltolaki, jazz-musiikin nousu sekä 20- ja 30-luvun taitteessa alkanut suuri lama, jota Suomessa kutsuttiin pula-ajaksi. Miehet lähtivät sotimaan ja naisten asema yhteiskunnassa otti merkittäviä harppauksia mm. äänioikeuden tiimoilta. Maailman sotien välistä aikakautta voidaan tänä päivänä kuvata muutamilla julkisilla persoonilla, jotka jättivät lähtemättömän kädenjälkensä muotipiireihin. Esimerkkejä tästä ovat Coco Chanel ja Windsorin herttua Edward.  

Coco Chanel

Vuonna 1929 tapahtunut, maailmanlaajuisen laman käynnistänyt Wall Streetin suuri pörssiromahdus vaikutti väistämättä myös vaatetukseen. Pukeutumiseen oli käytettävissä aiempaa vähemmän rahaa. Etenkin miesten tyylissä alkoi näkyä entistä enemmän jo 20-luvulla suosiotaan nostanut epämuodollisempi pukeutuminen. Pukeutuminen muuttui yleisesti vapaammaksi, eikä asuja enää tarvinnut vaihtaa aiempaan tapaan päivän mittaan kellonaikojen mukaan.

Miesten tyyliin kuului vahvasti huoliteltu ja linjakas pukeutuminen. Hiukset olivat kammatut ja öljytyt. Tummissa puvuissa oli usein kaksi nappiriviä ja korkeat kaulukset. Upseerimaisuus johtui juuri päättyneestä maailmansodasta. Takkien kauluskäänteet olivat leveät, hihat muuttuivat väljemmiksi ja hartialinja kulmikkaaksi. Housut olivat korkeavyötäröiset ja suhteellisen väljät. Lahkeissa oli käänteet, eli upslaakit.

Tyypillisiä pukuja

Howard Hughes pukeutui usein muodikkaaseen kaksiriviseen pukuun.

Ylemmässä kuvassa tyypillinen tumma kaksirivinen puku. Solmioiden käyttö oli hyvin yleistä. Erityiseen suosioon nousivat taskuliinat. Puvun kanssa käytettiin usein esimerkiksi lättähattua, knallia tai olkihattua.

Naisten pukeutuminen oli väljää ja melko juhlavan näköistä. 20-luvulla helmat ja hiukset lyhenivät. Suuntaus saavutti huippunsa vuosikymmenen puolivälissä, jonka jälkeen alkoi hiljalleen pidentyminen takaisin nilkkapituuteen. 20-luvulla vyötäröä alettiin aikaisemman korostamisen sijaan häivyttää. Vyöt laskeutuivat alas lantiolle. Mekot olivat väljiä ja yksinkertaisesti leikattuja.

1920-luvun naisia